Suomalaisen lihan tuotantoketju on läpinäkyvä ja jäljitettävä. Kaikkia elintarvikeketjun toimijoita velvoittaa vaatimus jäljitettävyydestä. Lihan jäljitettävyys tarkoittaa, että valmistaja pystyy kertomaan, keneltä raaka-aineet on hankittu ja kenelle tuotteet on toimitettu.

Jäljitettävyys alkaa tilalla, kun jokainen syntyvä porsas tai vasikka merkitään korvamerkeillä tai tatuoinnilla. Teurastamossa ruhoon kiinnitetään luokituksen yhteydessä lappu, josta selviää kyseisen eläimen tiedot (alkuperä, syntymätunnus, teurastuspäivä ja teurastamon numero). Lappu kulkee ruhon mukana leikkaamoon saakka. Leikkaus- ja pakkausvaiheessa tunnukset yhdistetään erätunnukseksi, joka tulostetaan lihapakkauksiin.

Varmistettu jäljitettävyys takaa tehokkaan seurannan, nopean reagoinnin ja mahdollisen takaisinvedon poikkeustilanteessa. Parhaimmillaan jäljitettävyyden avulla voidaan selvittää yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi eläinten ruokinnasta ja lääkityksestä. Tuontilihasta jäljitettävyystietojen saaminen on hitaampaa ja vaikeampaa.

Suomen koko broilerituotanto ja suurin osa sian- ja naudanlihantuotannosta on sopimustuotantoa. Sopimustuotanto takaa, että liha on terveistä eläimistä tuotettua. Sopimustuotannossa tuottajat ja lihayritys tekevät sopimuksen, jossa päätetään yhteiset laadulliset ja määrälliset tavoitteet. Sopimustuottajat sitoutuvat järjestelmälliseen eläinten terveydenhuoltotyöhön sekä tautisuojaa ja rehun tuontia koskeviin ohjeisiin. Viranomaisohjauksen ja -valvonnan lisäksi lihaketjun toimintaa sitoo omavalvontasuunnitelma. Jäljitettävyys ja sopimustuotanto ovat myös tärkeä osa valvontaa.